SUUPIELTEN & SUUNNANMUUTOS :)

10.10.2015 vetistelin Alidriven paahteessa mönkään mennyttä Havaijin MM-kilpailua, joka on myös kantanut nimeä urheilu-urani suurin pettymys.
Tuo hetki on helppo palauttaa mieleen. Muistan elävästi voimattomat jalat, kylmän väreet, käsittämättömän kuumuuden, kannustuksen ja epätoivon kyyneleet.

Kun nyt mietin kymmenen kuukautta taaksepäin, mieli on hyvä ja helpottunut. Pettymyksen pureskelu ja vastoinkäymisen analysointi tekivät minusta erilaisen urheilijan. Ymmärsin, että ääriolosuhteet ja aavistuksen epäonnistunut valmistautuminen vaikuttivat osaltaan suoritukseen, mutta kisahyytyminen juonsi juurensa paljon pidemmälle.

Kun sain Havaiji-paikan huhtikuussa 2015 Etelä-Afrikasta yli puoli vuotta ennen h-hetkeä olin varma, että tulossa on elämäni paras urheiluvuosi. Minulla oli puoli vuotta aikaa valmistautua MM-kisoihin ja SM-mitalit satelisivat kaulaan pelkästä lähtöviivalle lompsimisesta.

Hyvät treeniohjelmat napsahtelivat sähköpostiin tasaisen tappavasti ja minä toteutin niitä tunnollisesti. Pyöräilin, juoksin ja uin välillä kuin viimeistä päivää. Vaikka ulkona oli kylmä ja satoi kaatamalla, poljin tarvittaessa koko päivän. Raekuuron yllättäessä siirryin hetkeksi sisäpyöräilemään, mutta kun pahin oli ohi, hyppäsin takaisin pyörän päälle ja suuntasin kohti Pirkanmaan pahimpia nousuja. Mielessä pyörivät tulevat kisat. Treenin sisältö, tunne ja toteuttaminen olivat toissijaista. Jos hyydyin harjoituksissa, olin mennyt tarpeeksi kovaa ja sankaritreenejä oli hienoa hehkuttaa sosiaalisessa mediassa. Treeniwateista ja -vauhdeista puhumattakaan.

En kävellyt portaita tai pyöräillyt uimahallille. Säästelin jalkoja. Pidin ruokapäiväkirjaa, koetin syödä vähemmän, valokuvasin aterioita ja laskin kaloreita. Joskus olin väsy ja oli pakko laittaa ranskikset & nakit uuniin tai tilata pizzaa. Podin huonoa omaatuntoa. Olin varma, että juoksu ei kulkisi seuraavana päivänä, koska paino oli noussut. Ja annas olla, jos yöunet jäivät vain 7 tuntiin. Mistään ei tullut mitään ja aviomieskin oli ihan pönttö.

Harjoitukset sujuivat suunnitellusti, mutta muuten menosta puuttui jotain. Kisoissa olo tuntui väsyneeltä ja normaali jännitys, vapina & kutkutus loistivat poissaolollaan. Havaijilla olin ennen ”elämäni starttia” leppoisella mielellä. Juttelin rennosti kisa-aamun automatkalla Tuulin & Kaitsun kanssa ja hymyilin valmentajan hermoilulle. 12 tuntia myöhemmin katsoin hotellin telkkarista, kun valmentaja voitti MM-hopeeta.

No hyvä, tarvittiin yksi iso epäonnistuminen ennen kuin tämä triathlonisti heräsi kuplastaan. Pitkien ja aika piinallisten pohdintojen jälkeen tajusin, että halusin palata ”alkuun”. Siihen kun harjoittelu oli hienointa. Kun painoin posket hehkuen pitkin Nokian raitteja, kun minulla ei ollut suuria luuloja itsestäni. Siihen kun pyöräilin Bilteman maastopyörällä lippakypärä kallellaan kevyttoppa-asussa ja reidet huusivat hoosiannaa.
Kun uskalsin ilmoittautua kisaan kuin kisaan ilman pelkoa pärjäämisestä tai epäonnistumisesta. Eikä hyvän fiiliksen tai kovan kunnon aikaansaamiseksi tarvittu blogikirjoitusta tai facebook-päivitystä.

Sydän oli siis taas täysillä mukana. Päätin ryhdistäytyä ja ruveta oikeasti treenaamaan. Tiesin tarvitsevani myös harjoitteluun uusia tuulia. Merja toi uutena valmentajana ison annoksen lisävirtaa ja samalla mieli rauhoittui. Myös Merja oli mukana tosissaan, ammattimaisella otteella ja veti oikeista naruista. Alkuun minut palautettiin maanpinnalle kuukauden(!) levolla ja sauvakävelyllä. Suunnittelimme samalla tulevaa. Ja koska koristreenit olivat vetäneet puoleensa jo pitkän aikaan, tein seitsemän vuoden tauon jälkeen come backin palloiluhallin parketille. Kuulostaa pikku jutulta, mutta itselle tosi tärkeää.

Ylimenokauden jälkeen alkoi nousujohteinen harjoittelu. Omaksi ja varmaan monen muun touhuani seuranneen yllätykseksi vuoden 2016 treenimäärä ja -teho ovat aikaisempia vuosia suurempia. Toisaalta myös palautumiseen on keskitytty tarkemmin. Tavoitteeksi otettiin vauhtien parantaminen lyhyemmillä matkoilla. Sprintti-, perus-, ja puolimatkan SM-kisat olivat kauden pääkilpailut.

Mieltä kehitettiin yksinkertaisin ohjein. ”Keskityt vain omaan tekemiseen, etenet harjoitus kerrallaan, kroppaa kuulostellen”
Asiat loksahtivat kropassa ja päässä paikoilleen. Aiemmin huolehdin toisten kilpailijoiden vauhdeista ja kirjoittelusta, nyt oma suoritus ja starttiviiva on se juttu. Ennen kisaa pitää jännittää. Mitä enemmän kurkkua kuristaa, sen parempi. Ainakin minulle :)

Loppuun vielä kuva, jossa tiivistyvät koko kevään ja kesän fiilikset. Kuva on otettu Vierumäen perusmatkan juoksuosuudelta, kun tajusin kovan työn ja tsempin tuoneen tulosta. Kroppa oli ihan finaalissa, sykkeet pilvissä, jalat rakoilla, vauhti ihan hyvää ja kisaaminen kivaa!

Erilainen offseason ja uudet kujeet

Tämänkertainen ylimenokausi oli erilainen. Olin kolme ja puoli viikkoa kokonaan lomalla triathlontreeneistä.
Ajatuksella: ei trikoita jalkaan ennen marraskuuta. Tämmöistähän ei ole tapahtunut varmaan koskaan aikaisemmin! Maltoin vielä neljännenkin viikon palautella. Viritelin kroppaa vain maltilla mm. kilpauinnin ja koripallon parissa. Ja molempiin jäin täysin koukkuun :)

koris

uinti

Kolmen viikon lepäilyjakso teki hyvää. Ensimmäisellä viikolla ärsytti, kun en saanut treenata. En millään halunnut hukata huippukuntoa, joka jäi kisassa tylysti käyttämättä. Silkkaa haaskausta koko satojen treenituntien hikoileminen.

Toisella viikolla väsymys valtasi kropan ja mielen. Elimistö otti tilanteesta kaiken irti, kun se tajusi, että vihdoin vuosien tauon jälkeen aion oikeasti huilata. Hyvä kun jaksoin raahautua kauppaan. Olin supertyytyväinen ja helpottunut, kun harjoitusohjelma puuttui jääkaapin ovesta. Kolmannella(vai neljännellä?) viikolla mietiskelin jo tulevia treenikuvioita, mutta löhöilin vielä hyvällä omalla tunnolla. Tiesin, että nyt oltiin oikeilla jäljillä.

Offseason oli oikein onnistunut periodi. Fyysisesti olo oli muutamassa viikossa aika pirteä. Henkisesti vaeltelin pidempään aavistuksen synkeissä tunnelmissa. Havaijin pettymys kävi mielessä useaan otteeseen. Sen käsittelemiseen ja käsittämiseen kului tovi. Viime viikot on ollut aikaa ja vihdoin myös halua miettiä, miksi ja miten urheilen sekä millaisia tavoitteita urheilu-uran suhteen aion jatkossa tehdä.

Sininen Trek ja ensimmäinen Joroinen 2009 (4:56) :)

Sininen Trek ja ensimmäinen Joroinen 2009 (4:56) :)

Kipinä triathloniin ja ammattimaiseen harjoitteluun ei ole edes aikonut sammua missään vaiheessa.
Päinvastoin, tiesin, että pettymyksestä toivuttuani veri vetää tavoitteelliseen treeniin ja täysillä satsaamiseen. Pohdin kauden kisoja yksi kerrallaan. Vaikka kunto tuntui hyvältä ja muutaman kisan huippusuoritus kariutui epäonneen, tuntui että hakkasin päätä seinään välillä ihan urakalla. Treenasin, treenasin ja tähtäsin, mutta en muista montaakaan onnistunutta urheilusuoritusta kaudelta 2015.

Kaipasin triathlonkuvioihin jotakin uutta ja erilaista. Keskustelin valmentajan kanssa muutama viikko Havaijin kilpailun jälkeen ja päädyimme yhteisymmärryksessä päättämään 2008 alkaneen yhteistyön. Kaitsu on opettanut minulle lähes kaiken triathlonista ja hänestä on vuosien saatossa tullut yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Päätöksestä kertominen ei siis todellakaan ollut helppoa, vietin unettomia öitä ja taisin kyynelehtiä koko palaverimme ajan. Oli kuitenkin helpottava kuulla, että valmentaja ymmärsi ratkaisun ja tuumasi, että erilainen kuvio voisi olla järkevää urheilu-urani kannalta.

Kaitsu ja minä

Kaitsu ja minä

Nyt olen harjoitellut uuden valmentajan Merja Kiviranta- Mölsän ohjeilla viikon verran. Harjoitukset ovat mennet mukavasti ja tuntuu, että muutos tekee hyvää. Olen saanut pirteyttä ja meininkiä kaikkeen tekemiseen. Tällä hetkellä jokaista lihasta kolottaa kivalla tavalla ja silti odotan huomista testijuoksua intopiukassa :)

Tulevaisuuden suunnittelu tuntuu huipulta ja kisakalenteripohdiskelut ovat alkaneet.
Ironmaniin ei tee mieli yhtään. Ei siis oikeasti tipan tippaa. Tulen varmasti vielä jonakin vuonna haaveilemaan Havaijin paahteesta ja pitkästä reissusta, mutta nyt sen suhteen on paukut käytetty.

Puolimatka, perusmatka ja sprinttikisat kuulostavat sen sijaan hykerryttävän hyviltä vaihtoehdoilta.
Ajattelin keskittyä kilpailemaan Suomessa, jossa on tarjolla erittäin laadukkaita ja tasokkaita kilpailuja myös ensi vuonna. Ja semmoinen suht matalatavoitteinen suunnitelma tuntuisi tällä kertaa omimmalta. Toki haluan mennä kovempaa kuin koskaan ja taistella SM-mitaleista, mutta MM-kisahaaveet sun muut hurjan satsauksen suoritukset saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Suurin mietintämyssy surraa SM-kisojen ja Finntriathlon-sarjan välillä. Ilmoittautumiset olen tehnyt Pöltenin puolimatkan kisaan sekä Finntriathlon Vierumäen perusmatkalle.
Tästä se sit lähtee taas: uus kausi, uudet kujeet 😉

HAVAIJIN MM-KISARAPORTTI

KISA-AAMU

Kisa-aamu on oleellinen kisapäivää. On jännä tunne, kun vihdoin saa avata silmänsä ja tietää, että tänään on SE päivä. Aamupala maistuu aina yhtä huonosti. Kisa-aamun vietän mielelläni omissa oloissani. KLO 4.45 hyppäsin valmentaja Kaitsun ja Tuulin kyytiin. Autossa oltiin kaikki hiljaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Se sopi varmaan hyvin kaikille :)

Etenimme numeroinnit, punnitukset ja renkaan pumppaukset yhdessä. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Lyhyiden tsemppitoivotusten jälkeen jatkoimme omia valmistautumisia. Kävin tekemässä lyhyen uintiverryttelyn, seurasin pro-urheilijoiden lähdöt ja asetuin odottelemaan omaa suoritusta. Kävin vielä mielessäni kisan ja taktiikan lävitse.
Olo oli luottavainen, tiesin kuinka paljon olin tehnyt töitä ja nyt pääsisin vihdoin nauttimaan treenien tuloksista.

UINTI 3.8km / 1:08

Olin varautunut hurjaan menoon uintistartissa ja ihan aiheesta. Lähdin suhteellisen edestä aivan oikeasta reunasta, jonne oli kerääntynyt muutama muukin hyvää paikkaa havitteleva uimari. Jo ennen startin pamahtamista lähtörivistössä luotiin tiukkoja katseita ja taisteltiin ihan tosissaan tilasta. Ensimmäiset sadat metrit olivat yhtä kaaosta. Ennätyksellisen monta kertaa jouduin kääntymään selkäuinnin puolelle nostellakseni uimalasit paikoilleen.

Noin puolen kilometrin kohdalla pääsin vihdoin uimaan hieman väljemmissä tunnelmissa. Uinti tuntui helpolta ja rennolta. Enkä halunnut luopua tästä olotilasta. Varmistelu liittyi aiempiin kisoihin, joissa korkea uintisyke on vienyt energiaa pyöräjaloista. Jo hieman kääntöpaikan(1.9km) jälkeen varpaat edellä vastaan tuli iso joukko 15 minuuttia aikaisemmin lähteneitä miesuimareita. Rytmi sekosi aavistuksen ja vauhti laski ajoittain oikein kunnolla, kun isompia ryhmiä oli vaikea ohitella sulavasti. Uinnin jälkeen olo energinen. Säästelyä ja varmistelua oli ilmassa vähän liikaa, mutta se menköön Havaijin piikkiin. Aika oli kyllä pettymys.

PYÖRÄILY 180km/ 5h56min

Noin kymmenen kilometrin kaupunkiosuuden tankkasin, pyörittelin hyvällä fiiliksellä ja tasoittelin sykkeitä & watteja sopiviksi. Kun sitten päästiin laavakentille johtavalle Queen K valtatielle painuin aeroasentoon ja annoin mennä. Olo oli ensin helpottunut, hetken päästä ihan uskomattoman hieno :) Tavoitewatit (170-175) tulivat kuin itsestään ja jalat tuntuivat toimivan. Pidin silti maltin ja suunnitelman visusti mielessä. Tarkoitus oli edelleen säästää paukkuja viimeisille viidellekymmenelle kilometrille, jotka luultavasti tultaisiin ajamaan vastatuuleen. Mutta silti hetken aikaa nautin fiiliksestä, vauhdin hurmasta ja vahvoista jaloista ihan täysillä:)

Hawin nousun alle aikaa kului noin kaksi tuntia. Laimeaa urheilujuomaa olin litkinyt omista pulloista tasan kaksi ja puoli litraa. Myös nousu sujui hyvin, hymyilin kun Kaitsu laski vastaan loistoasemissa. Hawin nousun päällä (noin 100km) olin hieman alle kolmessa tunnissa. Juuri ennen huippua sattui mielenkiintoinen sääilmiö, kun kaatosade astui kuvioihin. Sateen tauottua minulle tuli jostain syystä kylmänväristyksiä, mutta uskottelin niiden johtuvan kylmästä(täh?) sateesta..

Hawin laskun jälkeen vilunväristyksiä tuli enemmän ja enemmän. Tässä vaiheessa asia jo hieman mietitytti. Huoltopisteellä ei enää tehnyt mieli kaataa kylmää vettä päällensä. Lämpöasteita laavakentällä oli +37.

Noin 130km:n kohdalla oli myönnettävä, että jotain oli pielessä. Totaalinen stoppi iski yhtäkkiä täysin puskista. En hikoillut lainkaan, pää oli haljeta, oksetti ja jalat olivat täysin voimattomat. Mietin vain, että onneksi on enää 50 km jäljellä ja selviytyisin siitä ihan varmasti. Juoksussa olo toivottavasti helpottaisi. Vaikeudet kuuluvat Ironmaniin ja isoista haasteista on selvitty ennenkin.

Niistä tulikin sitten elämäni pisimmät 50km. Välillä tuntui, etten oikeasti pääsisi sieltä pois. Porukkaa paineli ohi kuin pipoa. Minulla on hataria muistikuvia siitä, mitä tuolla matkalla tapahtui. Juomisesta en osaa sanoa mitään. Välillä kurkkailin käsivarsien pystyssä olleita ihokarvoja ja mietin, kuuluvatkohan ne asiaan. Edelleenkään en ajatellut, että kyse olisi lämpöuupumuksesta tai vastaavasta. Olinhan koko ajan tankannut ohjeen mukaan, eikä keli ole milloinkaan ollut minulle ongelma. Keskiwatit olivat lopulta 150.

JUOKSU 4km ja LUOVUTUS

Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan paluumatkan jälkeen pääsin vaihtoalueelle. Kello näytti 7h9min. Yleensä tässä vaiheessa helpotus on huipussaan ja odotan innoissani lenkkareita ja maratonia. Tällä kertaa halusin vain istumaan. Vaihdoin varusteet, otin geeliä sekä juomaa ja suuntasin aavistuksen sumeat katseet Alii drlle. Jalat eivät kantaneet juoksuaskelia. Kävely onnistui, mutta etureidet tärisivät oudosti. Ei kramppeja vaan heikotusta, joka valtasi koko elimistön.

Ajattelin käveleväni alkumatkan ja pikku hiljaa muuttaisin askeleet juoksuksi. Olin kylmissäni ja otsaa särki niin paljon, että oli laitettava silmät kiinni. Parin tunnin yrittämisen jälkeen tiesin, että oli pakko antaa periksi. Olo tuntui pieneltä ja tyhjältä. Kroppa ja mieli nitistettiin Konan kaduille ja kuumuuteen, jäljellä jäi vain pakottava tarve luovuttaa ja päästä äkkiä pois kaikesta tuosta hulinasta. Menin hotellille, tuijotin kattoa ja katsoin valmentaja-Kaitsun MM-hopeatuuletukset. Sen jälkeen alkoi oman urheilu-urani suurimman pettymyksen pureskelu.

SUOMESSA

Alkuun tuntui, etten enää koskaan halua palata päivän tapahtumiin. Pikku hiljaa mieli kuitenkin vaelsi laavakentän paahteeseen ja vaati selityksiä. Mietin kisaa edeltäviä treenejä. Ne sujuivat hyvin, lukuun ottamatta kahta ensimmäistä harjoitusta Havaijilla(la ja su), joissa viimeisillä kilometreillä iski hyde ja reisiin tuli tismalleen sama heiveröinen olo kuin kilpailussa. Hälytyskellot jäivät soimatta. Jotenkin sitä haluaa kaikin tavoin sivuuttaa/jättää huomioimatta mahdolliset ongelmat ennen yhtä elämän tärkeintä koitosta.

Tankkaus sujui hyvin, mutta silti uskon lämpöuupumuksen ottaneen vallan kropastani kisapäivänä. Myös aikaerosta toipuminen kesti yllättävän kauan. Väsymys vaivasi koko viikon, vaikka kisapäivänä olo tuntui normaalilta. Tästä yhdistelmästä varmaan löytyy ainakin osaselitys täydelle uupumiselle.

Fiilis on laskenut päivä päivältä ja nyt ollaan varmaan siellä syvimmässä aallonpohjassa. Toisaalta se, että halusin vihdoin kirjoittaa kilpailusta raportin, kertoo toivottavasti siitä, että on vähitellen aika hyväksyä tapahtunut ja aloittaa tulevan suunnittelu. Se, että mietin tunnista toiseen kaikkia niitä treenejä ja panostuksia, joita kilpailun eteen tein, ei näytä johtavan mihinkään. Ja kyllä mä ole jo alkanut miettiä, miten tästä jatketaan ja ollaan seuraavalla kaudella vahvempia ja vauhdikkaampia :) Motivaatio ja intohimo eivät ole kaikonneet mihinkään, päin vastoin..

KIITOS!

ISO KIITOS tukijoille ANNOX, SIGNATURE, RAVINTOLA PEPPER, NONAMESPORTS, SKETCHERS, J-SPORT, VAMSAFE, HELSINGIN KATSE(urheilulasit.fi), SISU AGCO POWER, ENDURANCESPORTS FINLAND JA URHEILUHIEROJA URSULA HELENIUS SEKÄ VALMENTAJAT KAITSU JA ERKKA SEKÄ TUISTA SUURIN ELI MUN OMA PERHE.

Ja kaikille niille tsemppareille ja kannustajille, jotka olette olleet hengessä mukana myös pettymyksen hetkellä :)

Nyt aion vetää hetken happea, keskittyä muihin juttuihin ja hioa hyvää meininkiä tulevaisuuteen.

Kona 2015 ennakkotunnelmia

Terveisiä Havaijilta.

Kisastartti on huomenna lauantaina klo 7.10 (Suomessa klo 20.10) ja kaikki alkaa olla valmista triathlonkauden kohokohtaan, Havaijin MM-kisaan (www.ironman.com). Aikaerosta toipuminen ja kuumuuteen sopeutuminen ovat vihdoin helpottamassa, mutta kyllä reilu viikon kestäneessä totuttelussa tuli tällä kertaa kiire. Kroppa ei millään meinannut päästä Havaijin tunnelmasta kiinni. Olen ollut välillä ihan tillintallin sekä yöllä että päivällä :)

kuva blogi

HAVAIJI-TREENIT

Tästä huolimatta treenit on tehty ohjelman mukaan. Vuosi sitten viikkoon mahtui vain kevyttä pk-harjoittelua ja palauttelua. Nyt Havaijille saapumisen jälkeen oli yksi kevyempi päivä, mutta sitten seuraavana päivänä(la) pyöräilin jo laavakentällä (50km/29.5km/h) ja juoksin energy labilla (6km/4.45min/km) ihan reipasta vauhtia. Sunnuntaina poljin valmentajan kanssa 75km pyörälenkin, johon sisältyi Hawin nousu ja laskuosuus(50km). Nousuun meni aikaa noin 59 minuuttia ja laskuun 40minuuttia :) Koko lenkki taittui valmentajan ”peesissä” ja ylämäkiosuuksilla watteja pyrittiin pitämään 200 paikkeilla.

IMG_1174

Maanantaina tein valmentajan kera pelkän uintitreenin(2.6km/42min) poiketen hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Iltapäivän juoksu sai jäädä väliin väsymyksen vuoksi. Hyvä näin, sillä tiistaina vuorossa oli lyhyt triathlon-treeni (1.5-20-4), joka sujuikin sitten ihan mukavasti. Harjoitusta piristivät (vauhdittivat!) Polarin edustajat, jotka ajelivat vierellä kuvia napsien. Sykemittarini on Polarin sponsoroima, joten tällainen hieno yhteistyösopimus on ollut näillä molemmilla Havaijin kisareissulla kuvioissa mukana :)

uinti blogi

Keskiviikko ja torstai olivatkin sitten tosi kevyitä päiviä sisältäen 90min pyöräilyn ja 40min uinnin. Tänään perjantaina on vuorossa vielä lyhyt pyöräverra ja bike checkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ENNAKKOAJATUKSET

Kilpailu jännittää selvästi enemmän kuin viime vuonna. Treeniä ja valmistautumista on nyt takana selvästi aiempaa enemmän. Panostus on ollut kova ja tavoitteet nyt korkeamalla. Olen noudattanut tarkkaan välillä aika kovaakin harjoitusohjelmaa, keskittynyt palautumiseen, lihashuoltoon ja ravintoon sekä tehnyt hyvän suunnitelman lauantaille. Kaiken pitäisi olla viimeisen päälle valmista ja olon todella luottavainen. Töitä on tehty ihan hurjan paljon. Viime vuoden ajan 11h20min pitäisi kaiken järjen mukaan oikeasti olla paperia :)

Silti mieli on aavistuksen epävarma. Toki keliolosuhteet ja tankkauksen onnistuminen mietityttävät jonkin verran, mutta unettomasta yöstä vastaa pyöräily. Vain muutama prosentti tämän kauden pyöräilyistä on sujunut hyvällä tasolla. Syytä en ole vielä etsinyt vaan luottanut siihen, että kova panostus puree ja huomenna kulkee. Toivottavasti syitä ei tarvitse etsiä ja Falco etenee vihdoin kuin unelma. Pian se nähdään, peukut pystyyn :) Tavoitteena on ajaa 170-175 keskiwatilla läpi kilpailun. Viime vuoden watit taisivat olla 165 ja aika hieman alle 6h10min.

IMG_1110

Vaikka 180km pyöräilyn jälkeinen maratonosuus käsittämättömässä kuumuudessa tulee olemaan rankka reissu, luotto juoksuun on hyvä. Syksyn mittaan juoksutreenit ovat kulkeneet koko ajan paremmin ja paremmin. Odotan oikeastaan innolla, pääsenkö juoksemaan vauhtia, johon olen koko syksyn Nokian raiteilla keskittynyt ja valmistautunut. Viime vuoden keskivauhti kilometrille oli muistaakseni 5min38s.

Uinti on kulkenut Havaijilla hyvin. Kiitos valmentajan! Olen tehnyt kolme uintiharjoitusta valmentajan vierellä/perässä (1.25-1.35min/100m) ja ihan hyvin olen pysynyt mukana:) Reippaat ja hieman rankatkin uinnit ovat herätelleet kroppaa ja tuntuu, että näiden myötä vauhti on löytynyt.
Naiset lähtevät kisaan omana ryhmänään klo 7.10, vartin miesten perään. Aion startata suht edestä, tehdä reippaan alkukiihdytyksen ja jatkaa omaa teknisesti sujuvaa uintia koko 3.8km. Viime vuonna taisin uida koko matkan(3.8km/1h10min) täysillä kuluttaen paljon energiaa turhaan taisteluun tilasta ja peeseistä. Tällä kertaa tarkoituksena on keskittyä omaan tekemiseen, uida rennommin ja jos tarve jossain vaiheessa vaatii, ottaa enemmän koripalloilijan kyynärpäitä mukaan 😉

Lopuksi vielä kuva ja KIITOS uskomattoman hienolle kannustujoukolle, joka toimii sekä huoltajana, pyörämekaanikkona, fysioterapeuttina, hierojana, bändinä ja apuvalmentajana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolme viikkoa Konaan :)

MAANANTAI 14.9

Viikonloppuna alkanut pikku flunssa koetti järkyttää mielenrauhaa. Uintiharjoitus oli pakko skipata kovan kurkkukivun takia. Muuten olo oli energinen ja tein kevyen puolentoista tunnin pyörälenkin ja noin tunnin voimaharjoituksen.
Voimatreenin teen yleensä 1-2 kertaa viikossa joko kuntopiirityyppisesti oman kehon painolla tai punttisalilla rautaa vääntäen.

Koripalloa pelatessani kävin säännöllisesti ”puntilla” 2-3krt/viikossa. Aloitin muistaakseni 16-vuotiaana J-P Ruuskan opein. Noilta ajoilta on jäänyt hyvä pohja nykyiselle voimaharjoittelulle. ”Jutelta” ja myöhemmin Selinin Markolta opin niin maastavedon, rinnallevedon, penkin kuin kyykkyjenkin tekniikat sekä keskivartaloharjoitusten tärkeyden. Myös erilaiset hypyt ja loikat (+ylämäkivedot) kuuluvat oleellisena osana harjoitteluun. Liikkeet ja toistomäärät kuntosalilla vaihtelevat kauden ja viikkojenkin sisällä paljon. Maanantaina oli mukavasti virtaa lihaksissa ja treeni meni suunnilleen näin:

Maastaveto 3×10 toistoa
Rinnalleveto 3×8-10 toistoa
Penkki 3×8-10toistoa
Vinot vatsat 3x90s
Kyjet 3x40s+40s
Askelkyykkykävely käsipainojen kanssa 3×18
Selkä 3×40 toistoa
Hauis käsipainoilla 3×16 toistoa
Takakyykky 3×14 toistoa

Salilla, tosissaan:)

Salilla, tosissaan:)

TIISTAI 15.9

Kurkkukipu kääntyi nuhaksi ja köhäksi. Lämpöä tai kuumetta ei onneksi ollut. Päätin keskittää kaiken energian aika-ajopyörällä tehtävään tempoharjoitukseen. Olin odottanut treeniä kuin kuuta nousevaa eikä pää ottanut vastaan mahdollisia seuraamuksia aavistuksen flunssaisena urheilemisesta. Pyörä on kulkenut nihkeästi SM-sprinttiä ja Joroisia lukuun ottamatta koko kauden. En saa jalkoihin samanlaista tunnetta/poltetta kuin joskus silloin kun pyöräkunto oli rautaa :) Jalat ovat polkiessa tuntuneet useimmiten väsyneiltä vässyköiltä, joita yritän raastaa väkisin eteen päin.

No, tiistaina(tai itse asiassa jo viikonloppuna) päätin, että jotain on tehtävä. Tilanne ärsyttää joka lenkki ihan yhtä paljon. Sanoin kotoa lähtiessäni, että nyt vedän ”överit”. Alun perin tarkoituksena oli polkea muun muassa 4x5min nousevin watein, jotka olivat lähellä täysmatkan ja puolimatkan tavoitteellisia kisawatteja (175-205w).

Minulla pää menee kuitenkin urheillessa joskus (nykyään onneksi tosi harvoin) hermostuessa totaalisen jumiin. Esimerkiksi koriskentällä olin parhaassa tikissä yleensä silloin, kun joku suututti/ärsytti. Ex-valmentaja ”Vänni” eli Marianne Koskinen tajusi ”ominaisuuden” jossain vaiheessa ja käytti tätä pelitilanteessa loistavasti hyödyksi. Voittaessani triathlon Suomen mestaruuden muistelen jonkun kilpailijan juosseen vierelläni naurahtavan menoni olevan ”aika pahannäköistä”. Tästäkös ärsytys iski ja lopputuloksena paras puolimaraton ikinä :) Hermostus, saa aikaan valtavan adrenaliiniryöpyn. Semmosen, että nyt mua ei pysäytä mikään. Joskus ”tila” vie huippusuoritukseen, toisinaan se johtaa täys katastrofiin eli hetken päästä hyde iskee :)

Huippusuoritus "muutaman" vuoden takaa.

Huippusuoritus ”muutaman” vuoden takaa.

Tiistain treenissä se toi juuri oikeanlaisen vireen. Itse asiassa harjoitus pysyi hyvin kontrollissa, mutta teho oli parempi kuin useimmissa kauden tempotreeneissä. Verrailin puolisen tuntia ja tunsin heti, että tänään kulkee. Aloitin 190 watilla, joka tuntui superhelpolta, sitten 200w ja edelleen helppoa, 210w vieläkin jalat toimi, 220 no nyt jo tuntui mutta sopivasti ja sitten oli tietysti pakko kokeilla vielä oikein kovaa. 240 wattiakin pysyi aika hyvin ”näpissä”. Lopun lyhyemmissä vedoissa oli sen verran maailmanlopun meininkiä, että hyvä kun pyörät enää koskettivat asfalttia..:)

Yhteensä pyöräilyä tuli 60km ja siihen päälle juoksin kuusi kilometriä ironman-ajatuksella. Vauhti oli tällä kertaa 5:10min/km.

KESKIVIIKKO 16.9

Jo tiistain-iltana triVAteamin treenejä ohjatessani huomasin, että kroppa hermoistui kovasta menosta ja meiningistä.
Tiistai-keskiviikko yö sujui levottomasti tukkoisen olon kera ja aamulla tiesin tulevan päivän treenien menevän ainakin osittain sivusuun.
Tein juoksuharjoituksen lyhennettynä ja siihen päälle pulahdin altaaseen huomatakseni, että se ei kannattanut. Loppupäivän päätin keskittyä työntekoon ja jatkaa harjoituksia huomenna paremmalla onnella.

Mitään suurta paniikkia sairastuminen ei aiheuta. Joskus flunssa iskee tärkeillä treeni-tai kilpailuhetkillä, vaikka kuinka yrittäisi pestä käsiä ja välttää ihmismassoja. Harmittelu ja surkuttelu ei ole koskaan auttanut parantumaan. Eikä miettiminen, jota kyllä harrastan edelleen vähän liikaa.
Itsellä kuitenkin usein auttaa pelkkä tahdin ja tehon himmaaminen. Lämmön noustessa pidän totaalilepoa.

TORSTAI 17.9

Nuha ja yskä vaivasivat edelleen ja päätin jättää uinnin odottamaan viikonloppua. Suuntasin Sketchersit Nokian raitille ja juoksin kevyen kahdeksan kilometrin aamulenkin. Juoksun jälkeen suuntasin Jumppakulman punttisalille. Tänään ohjelmaan kuuluivat yhden jalan kyykky, rinnalleveto, etureisipenkki, ojentaja, hauis, paljon keskivartaloa, maastaveto ja ylöstyöntö. Lihaksisto tuntui olevan hyvässä vireessä. Iltapäivällä verryttelin vielä puolisen tuntia wattikella ja suuntasin ajatukset huomiseen pitkään harjoitukseen. Tekstasin kuulumiset valmentajalle Lanzarotelle. Hän kehotti pitämään uintihuilia, mutta polkemaan huomenna vähintään kuusi tuntia :)

PERJANTAI 18.9

Klo 8.00 istuin jo pyörän satulassa. Tarkoituksena oli polkea kuuden tunnin lenkki ja juosta puolisen tuntia päälle. Lenkki sujui mukavasti hurjasta kelistä huolimatta. Jalat tuntuivat energisiltä ja voimakkailta. Vauhti oli tasaista noin 29-30km/h, eikä teho missään vaiheessa laskenut. Välillä ukkosti ja salamoi niin, että hieman jännitti, kuinka houkutteleva kohde hiilikuitupyörä salamoille on..

Lenkkikaverit..

Lenkkikaverit..

Kolmen tunnin kohdalla oli hetkeksi vaihdettava sisäpyörälle, sen verran kylmä ja märkä olo oli. Loppulenkistä paistoi kuitenkin jo aurinko ja juoksussa pääsi ihan kunnolla hikoilemaan 😉 Juoksu kulki 5min/km-vauhtia, mutta maratonia en tuota vauhtia tänään olisi pystynyt köpöttelemään :)

Sataa sataa ropisee..:)

Sataa sataa ropisee..:)

Takana on niin hyvin onnistunut viikko kuin se flunssaisena on mahdollista. Viikonloppu menee leppoisissa ja palauttavissa merkeissä. Onneksi, sillä tänään väsy on vallannut kropan ja mielen. Flunssa sen sijaan on lähes tulkoon selätetty ja toivottavasti viimeisetkin niiskutuksen rippeet häviävät viikonlopun aikana. Seuraava kovempi treeni on maanantain pitkä juoksu. Mutta nyt hetki ihan muita juttuja kuin triathlonia ja treenejä :)

Hauskaa viikonloppua!

Hauskaa viikonloppua!

Leppoinen lauantai ja sukkela sunnuntai

LAUANTAI 12.9

Lauantain treenipäivä oli lyhyt ja ytimekäs. Olen toivonut valmentajalta viikonloppuihin lyhyemmät harjoitukset (jos niitä on), koska arkipäivät ovat minulle aikataulullisesti parhaita treeniajankohtia. Lauantai tai sunnuntai saattaa olla toisinaan lepopäivä, mutta nyt leiriviikoilla lepopäiviä ei ole vaan kevyemmät päivät sisältävät palauttavia ja/tai seuraaviin päiviin valmistavia harjoituksia.

Eilen palauduttiin ja latauduttiin seuraavan päivän pitkää juoksuun. Aamulla kävin Lamminpäässä juoksemassa. Kolmen kilometrin maastoverryttelyn jälkeen tein muutaman räväkämmän vedon radalla. Sen jälkeen kevyt loppuverra ja nokka kohti Tesoman uimahallia, jossa tein 40 minuutin uintitekniikkaharjoituksen. Tällä kertaa tekniikkaan sisältyi potkuja, yhden käden uintia, scullingia, kylkiuintia ja käden palautusharjoituksia. Uin 25 metriä jotakin tiettyä tekniikkadrilliä ja päälle 25 metriä vapaauintia. Loppuun kellotin pari 50 metrin ja satasen aikaa eri vauhdein.
4x50m meni suunnilleen näin; 46s,41s,36s,45s ja 2x100m 1.30 ja 1.21.

Lauantaina ehti kahvitauollekin. Sekös hymyilyttää :)

Lauantaina ehti kahvitauollekin. Sekös hymyilyttää :)

Illan keskivartalojumppaan kuului 10 liikettäx 40 toistoa. Palautusajan käytin tällä kertaa venyttelyyn. Kevyemmän päivän kunniaksi näytti virtaa piisavan myös tällaiseen harvinaislaatuiseen yhdistelmään :)

SUNNUNTAI 13.9

Aamu alkoi triVAteamin treeneillä ja uintiohjauksella, josta starttasin suoraa juoksulenkille Siuron kautta Linnavuoreen. Tämä on lemppari juoksupätkäni. Tuttu, turvallinen & rauhallinen reitti ja tulomatka on ylämäkipainotteinen. Mitä haasteellisemmat viimeiset kilometrit sitä parempi tulevaa kisaa ajatellen :) Lenkin pituus oli 30 kilometriä ja syke PK ja viimeiset 3km sai juosta aerobisen kynnyksen tuntumassa
(Juoksussa: PK1=130-150, PK2=150-160, aerobinen kynnys 160-165)

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan odotin 30km:n lenkkiä aika innoissani. Tuntuu, että muutamat räväkämmät juoksuharjoitukset(pidemmät VK:t ja ratajuoksut) ovat tuoneet vauhtia hitusen ylös päin. Jalat tuntuivat aluksi ihmeen hyviltä. Olin päättänyt juosta ensimmäiset 20 kilometriä rennosti, mutta valmentajien varoittamaa ”mummohölkkää” vältellen.

Ratajuoksu puree..

Ratajuoksu puree..

Puolimaratonin kohdalla fiilis oli edelleen hyvä, mittari näytti PK2-sykettä ja kello 1h46min. Olin varma, että kohta kyllä hyde iskee.. Mutta eipä vaan iskenyt. Kolme viimeistä kilometriä tuntuivat kyllä jo aikas pitkiltä ja raskailta :) Tänään oli siis oikein hyvä päivä. Juoksin elämäni ensimmäisen 30 kilometriä pk-keskisykkeellä tasan 5min-kilometrivauhtia. Tosin enpä tiedä, olisiko keskivauhti ollut yhtään kovempaa, vaikka olisin saanut juosta kovemmilla sykkeillä alusta alkaen. Sen verran väsyneiltä jalat lenkin jälkeen tuntuivat. Joka tapauksessa tällaisen hyvin sujuneen treenin jälkeen on kivempi jatkaa seuraavaan ja viimeiseen kovempaan harjoitusviikkoon ennen Konaa.

Teho-torstai ja PK-perjantai

TORSTAI 10.9

Aamu alkoi reippaissa tunnelmissa Lamminpään urheilukentällä.
Kolmen kilometrin alkuverryttelyn ja lyhyiden venyttelyjen jälkeen kipitin puolisen tuntia vauhdikkaampia vetoja. Joukkoon mahtui mm. kaksatasia, jotka juoksin suht rennosti 38 ja 40 sekunnin väliin. Loppuverryttely on minulla useimmiten se sama, 2-3 kilometriä kevyttä PK-juoksua.

Nokian urheilukenttä. Remontti valmis ensi syksynä..

Nokian urheilukenttä. Remontti valmis ensi syksynä..

Iltapäivän ohjelmassa oli pyörätempo, josta kehkeytyikin melkoisen rankka treeni. Pyöräily sisälsi kilometrin ja sitten vielä lopuksi 10 minuutin mittaisia vetoja. Aloituskin oli minulle aika napakka, 20 kilometriä 160 watilla. Kilsan vedot ajoin 230-250 watilla. Tuntui tosi hyvältä! Kymppiminuuttiset piti ajaa niin, että seuraava 10 min oli aina edellistä vähän kovempi. Viimeinen veto (n200w) meni väkisin vääntämiseksi, enkä millään saanut aikaiseksi tavoiteltua tehoa. Harmitti, mutta sain hyvän treenin silti tehtyä.

Illalla kävin tytön treenien aikana tekemässä palauttavan juoksuverryttelyn ja siihen päälle hyvät venyttelyt.

Tulevaisuuden toivot. Mikäli meno jatkuu yhtä vauhdikkaana, tehdään tässä seuraavia Suomen Mestareita ;)

Tulevaisuuden toivot. Jos meno jatkuu yhtä vauhdikkaana, tässä tehdään seuraavia Suomen Mestareita ;)

PERJANTAI 11.9

Tänään herätyskello soi jo 5.20. Silmät ristissä suuntasin pyörällä Nokian uimahallille, jossa uin vauhdikkaassa seurassa oikein hyvän neljän kilometrin treenin (1h15min).

Falcolla Siuronkoskella

Falcolla Siuronkoskella


Klo 8 olin jo pyörän puikoissa matkalla kohti Siuroa, Mahnalaa ja Jumesniemeä. Yleensä urheilen säällä kuin säällä, eikä tylsempi keli haittaa ulkotreeniä. Mutta tänään upea syyskeli ja maisemat tulivat tarpeeseen. Aika väsyneen oloisia jalkoja oli paljon mukavampi liikutella kun maalaismaisemien lisäksi seurana olivat aamuinen usva, auringon säteet ja lämmin tuulenvire. Neljän tunnin pyöräilyn jälkeen vaihdoin juoksulenkkarit jalkaan ja köpöttelin 20 minuuttia PK2-sykkeellä. Koko treenin kestoksi tuli siis noin 5h45min. Klo 13 olin jo valmis lähtemään vastaan kuukauden hienointa hetkeä, ukki ja mummo saapuivat tänään pitkästä aikaa Tampereelle :)

”Leiriviikko”

Havaijin MM-kilpailuun on nyt tasan kuukausi aikaa.
Treenit ovat sujuneet Turun TTW-viikonlopun totaali hyytymisen jälkeen ihan mukavasti. Olen harjoitellut enemmän ja varmaan kovempaakin kuin koskaan aikaisemmin. Pian selviää, miten tällainen taktiikka toimii :)

Alunperin suunnitelmissa oli hikoilla syyskuun ensimmäiset viikot Lanzarotella leirillä, mutta koska Havaijiin reissuun menee noin 7000 euroa (lentoliput+pyörälaukku 3700,- hotelli 2000,- autovuokra 360,-
osallistuminen 900,-) jäi leiri vain suunnitelman asteelle. Havaiji -budjetti saatiin juuri ja juuri kokoon lisäämällä työntekoa sekä muutaman yhteistyökumppanin avustuksella. Kiitos heille!

Vaikka Lanzan leiri jäi haaveeksi, ei se ainakaan laske motivaatiota :)
Päätin pitää oman kahden viikon ”etelän leirin” Nokialla. Ajattelin kirjoittaa pientä päiväkirjaa näiltä kahdelta viikolta täällä blogissa. Katsotaan iskeekö hyde vai kuinka tytön käy…:) Treenimäärä on tällä hetkellä 23-25 tuntia viikossa. Monet treenaavat ilman leirityksiäkin enemmän, mutta itselle tuo on aika lailla maksimimäärä, sillä teen töitä 14-20 tuntia viikossa ja iltapäivät/illat on pyhitetty perheelle.

MAANANTAI 7.9
Ensimmäinen leiripäivä alkoi Nokian uimahallilla klo 5.50. Kuivaverran(venyttelyt, liikkuvuusharjoitteet, keskivartalo) jälkeen pulahdin altaaseen klo 6.15. Uintiohjelman pituus oli kolmisen kilometriä, josta suurin osa vauhtikestävyysalueella tai hieman yli. Pisin veto oli 200m ja lyhin 25m. Meno oli sen verran hengästyttävää, että altaasta nouseminen ei ollut ihan peace of cake- juttu. Kuntosalitreeni kuitenkin kolkutteli jo heti seuraavan oven takana. klo 7.45 väänsin kestovoimaa, kyykkyä, penkkiä, mavea, jalkaprässiä, ojentajia, rinnallevetoa ja lisää keskivartaloa. Salilta kirmasin nopeasti kotiin viedäkseni ekaluokkalaista kouluun ja hoitaakseni muutaman harjoitusohjelman valmiiksi:) Päivällä oli vielä tunnin mittainen juoksuharjoitus, josta suuntasin suoraa hierojan käsittelyyn.

Kukkuu, juoksu kulki :)

Kukkuu, juoksu kulki :)

TIISTAI 8.9
Tiistaiaamu alkoi kelin ja lämpömittarin tarkistuksella. +10 astetta ja auringon saattoi melkein aistia pilven takaa.. Kaivoin suht uhmakkaasti lyhyt hihaiset vaatteet päälleni. Klo 9 poljin jo reippaana Säijän lenkillä vain aavistuksen vaatevalintaani katuen. Tuulta oli kuin Havaijilla konsanaan ja sekös riemastutti :) Kolmen tunnin(n 85km) pyöräilyn jälkeen juoksin kuusi kilometriä rennon rempseästi. Kilometrivauhti pysyi kivasti alle 5 minuutissa ja olin tyytyväinen. Loppuun jaksoin vielä kiihdyttää muutaman 100 metrin ripeämmän vedon.

Klo 17 suuntasin viikon ainoaan iltaharjoitukseen/töihin. Ohjelmassa oli triVAn treenit ja puolen tunnin nopeus-liikkuvuus-reaktioharjoitus sekä tiimien välinen jalkapallopeli. Sen verran haasteellista kävely on tänään ollut, että harjoitus kyllä osui ja upposi omaan kroppaan ihan täydellisesti.

triVA-treeniä

triVA-treeniä

KESKIVIIKKO 10.9
Tänään treeni alkoi klo 8.30 aamu-uinnilla. Voi jestas, että tänään väsytti ja teki mieli tehdä kaikkea muuta kuin pulahtaa altaaseen. Harjoituksena oli ”leppoinen” 6x800m eri vauhdein ja välinein. Aamun teema olikin ennemmin mentaalinen. Koko 4800 metrin ajan yritin motivoida itseäni jatkamaan. Mietin Havaijin virtauksia, etelän leiriä, uintistarttia, kilpakumppaneita, jne..

Vallitsevana ajatuksena kuitenkin säilyi ”miksi ihmeessä olen täällä, jos ei huvita, väsyttää, miksi en lähtisi yläkertaan kahville ja pullalle” Ajoilla ei tänään ollut merkitystä, yritin vain kahlata treenin läpi, keskittyä tekniikkaan ja löytää motivaation hinnalla millä hyvänsä. Yhteensä 4.8km:n uinti kesti 1h26minuuttia. Sen jälkeen oli pakko ottaa aikalisä Pepperin lounaan merkeissä ja hoitaa muutama työsähköposti. Puolen päivän maissa olin jo ylipuhunut itseni ja tein lyhyen wattbike(pyöräily)-juoksu-harjoituksen. Ja se kulkikin taas sitten ihan hyvällä fiiliksellä. Illalla tein vielä telkkaria katsellessa 20 min keskivartalojumppaa, liikkuvuusjuttuja ja venytyksiä.

Kivaa vaihtelua, wattbikea 50 minuuttia ja loppuun pari kovaa spurttia..

Kivaa vaihtelua, wattbikea 50 minuuttia ja loppuun pari kovaa spurttia..

Tällaista tämä välillä on, kun väsymys valtaa ajatukset ja mietintämyssy pään ympärillä kiristyy. Onneksi haasteellisia päiviä mahtuu yksi tai kaksi kuukauteen :) Huomista tempo-treeniä pyörällä odotan jo innolla. Kiva päästä pitkästä aikaa vähän revittelemään Falcolla.

TURKU TRIATHLON WEEKEND

Turussa järjestettiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Turku Triathlon Weekend. Lauantaina kilpailtiin sprinttimatkalla ja sunnuntaina puolikkaalla. Järjestelyt olivat loistavat ja tunnelma Aurajoen liepeillä kaikin puolin upea. Toivottavasti tämä(kin) triathlonkisa saa jatkoa tulevaisuudessa.

Oma kisa sujui tahmeasti alusta alkaen. Uinnissa jaksoin uida reippaasti noin 1700 metriä. Sen jälkeen iski väsy. Pyörällä kävi heti selväksi, että jalat eivät toimi normaalisti. 90 kilometriä ja 2h37minuuttia yritin liikuttaa jalkoja ja pyörää eteen päin niin kovaa & hyvin kuin pystyin. Syke ei noussut aerobisen kynnyksen tuntumasta ja watit laskivat laskemistaan. Pieniksi hetkiksi sain ihan hyvä ajofiiliksen päälle, mutta ilo päättyi aina hyvin lyhyeen.

Itseluottamusta löytyi. Eturivissä, toisella puolella Kaisa L ja toisella Darby T :)

Itseluottamusta löytyi. Eturivissä, toisella puolella Kaisa L ja toisella Darby T :)

Pyörä-juoksuvaihtoon tultaessa elättelin vielä toiveita paremmasta juoksusta. Juoksu on kulkenut treeneissä hyvin ja päivän pyöräwatit(177) olivat jääneet sen verran alhaisiksi, että toivoa oli vielä jäljellä. Toivonkipinä sammui kuitenkin nopeasti juoksun ensimmäisten kilometrien aikana. Jalat tuntuivat tismalleen samalta kuin täydellä matkalla 180 kilometrin pyöräilyn jälkeen. Aurajoen rantaa kiertävät neljä juoksulenkkiä tuntuivat ikuisuudelta. Alun perin tavoitteena oli koettaa pitää kilometrivauhti alle 4:30. Nyt kamppailin tosissani alle 5min kilometrien kanssa.

tur8
Tykkäsin Turun tunnelmasta, kisan hyvästä tasosta ja loistavasta kannustuksesta niin paljon, ettei luovuttaminen tai ”vauhdin” himmaaminen käynyt kertaakaan mielessä. Päinvastoin, päätin ottaa matkasta kaiken irti ja harjoitella vähintäänkin täysillä henkistä puolta tulevaa Havaijin kilpailua silmälä pitäen. Jalat olivat väsyneet, mutta kyllä niillä silti kisaamaan ja etenemään pystyi. Juuri ja juuri..
Yritin vain pitää ajatukset askelissa, säilyttää edes jonkinlaisen rytmin ja päästä maaliin niin nopeasti kuin suinkin :) Loppuaika oli 4h48minuuttia ja sijoitus viides. 1.9km:n uintiin meni aikaa 28:30, 90km pyöräilyyn 2:37 ja 21.1km juoksuun 1.41.

Mä ja Aurajoki

Mä ja Aurajoki

Kilpailun piti olla myös ”hyvää valmistautumista Havaijille”. Alla oli kova ja omasta mielestä hyvin onnistunut treenijakso, joka päättyi kuusi päivää ennen kisaa herkistelyjaksoon. Tuohon herkistelyyn mahtui pieni kuumeeton flunssa, mutta se ei ole selitys huonolle menolle. Lähdin kisaan huippufiiliksin ja mukavalla itseluottamuksella. Olin suht varma, että treenien hyvä vire ja vauhti näkyisivät.

Päivän piristykset

Päivän piristykset

Tunnelma suorituksen jälkeen oli surkea. Viime blogikirjoituksessa mainittu hehkutus ei riittänyt enää tänne saakka :) Itseluottamus koki ison kolauksen ja Havaijin tavoitteet siinä samalla. Valmentajakin sanoi ensimmäistä kertaa yhteistyömme aikana, että hän on todella pettynyt suoritukseeni. Yleensä epäonnistumiselle on ehdotettu syytä. Nyt sitä ei löytynyt. Sekin laittoi pohdiskelemaan hetkeksi syntyjä syviä..

No mutta nyt kun kisasta on kulunut vasta kaksi päivää, tunnelma on parempi. Tavoitteena on, että seuraava kisaraportti pitäisi sisällään jotain ihan muuta kuin tällaista itkuvirttä. Onneksi lokakuun 10.päivään on vielä aikaa ja ehdin saamaan kunnon kohdilleen.Tsemppaus alkaa nyt :)

TURUN TULOKSET LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ:
http://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=2889&ignoreuseragent=true

Saa hehkuttaa :)

Joroisten kaatumisen jälkeen vietin viikon totaalitaukoa. Haavat lähtivät paranemaan hyvin, eikä tömäyksestä ollut jäljellä enää kuin ajoittainen uintikipu rintalihaksen alueella. Myös henkinen toipuminen kävi yllättävän nopsaan. Alkuun ajattelin, etten tästä harmituksesta hevillä tokene. Sen verran tiukka panostus ja keskittyminen kisaan oli ollut. Eikä kolausta ainakaan helpottanut kolmen viikon takainen keskeytys Ruotsin MM-kisoissa.

Olenkin mietiskellyt, miten yleensä niin tosikko, toisten voittamisesta ja kilpailemisesta elävä pääni ei tänä kesänä olekaan kokenut täyslamaannusta kahdesta täysin pieleen menneestä pääkilpailuista. Normaalisti käännän suupielet alas päin ja murjotan muutaman viikon. Tämän lisäksi päätän myös vakaasti kiristää ruuvia entisestään, stressata urheilusta, treenata kovempaa ja vielä vähän enemmän sekä syödä vähemmän(että se juoksu kulkis)..

Osasyy ”parempaan päähän” on varmasti se, että olen koko kevään ja kesän NAUTTINUT harjoituksista, huomannut vauhtien kasvavan ja fiiliksen nousevan. Siinä samalla olen tajunnut, kuinka mahtavaa on urheilla ilman rasitusvammoja ja väsymystä. MM-Motalan ja Joroisten jälkeen moni on sanonut, että onpas nyt ollut huonoa tuuria matkassa. Ymmärrän oikein hyvin nämä kommentit, mutta itse olen analysoinut ”tuuria” hieman tarkemmin :)

MM-kisojen oudon uupumisen jälkeen havahduin soittamaan heti lääkäriin. Lääkäri passitti verikokeisiin, joissa huomatiin kilpirauhasarvojen kohonneen liikatoiminnan puolelle. Lääkitystä vähennettiin ja olo normalisoitui muutamassa viikossa ja kisakaudesta piti pitää vain kahden viikon hengähdystauko. Tulin tosi iloiseksi, kun kuulin että olisi vielä mahdollisuus päästä Joroisille kisaamaan.

Joroisilla :)

Joroisilla :)

Joroisten kaatumisessa mukana oli isosti onnea. En pysty olemaan hirmuisen surullinen, vaikka tärkeä kilpailu jäi kesken. Olen hyvällä mielellä selvittyäni pelkillä mustelmilla ja ruhjeilla. Vaikka ensimmäiset pyöräilyt kaatumisen jälkeen olivatkin aika vaikeita, tapahtuneesta ei jäänyt sen kummempia traumoja. Kuoppia maanteille on kuitenkin kolhun jälkeen ilmaantunut selvästi lisää :) Ajan tällä hetkellä myös aiempaa turvallisemmin. Mieleen ei tule enää esimerkiksi ajaa koskaan ilman kypärää tai napsia selfieitä pyörän puikoissa.

20150716_084321
FALCOV SIURONKOSKELLA

Ennen kaikkea ajattelen epäonnien pyyhkiytyneen helposti mielestä, kun olen tajunnut iloita täysillä aikaisemmista pikkuriikkisistä onnistumisia. Olen hehkuttanut monia Suomen kesän kisakoitoksia ja hyvin menneitä treenejä. En ladannut kaikkea intoa, odotusta, motivaatiota, adrenaliinia ja treenien tuloksia vain muutamalle päivälle tai yhteen ainoaan kisaan vaan olen päässyt hyvään kisafiilikseen mm. Teisko triathlonissa, SM-Himoksen sprinttimatkalla, Triathlonteam226-harjoituskisassa ja Vanajanlinnan Finntriathlonissa.

Tulipa pitkä selostus tästä aiheesta, mutta sitä on mietitty ahkerasti viime aikoina.. Etenkin kun tämän kauan odotetun kisaviikon maanantaina heräsin kurkkukipuun, nuhaan ja yskään. Onneksi flunssa on hieman helpottanut ja ajatukset suunnattu sisukkaasti huomiseen Turku Triathlon Weekendin puolimatkan kilpailuun.

Alla on kahden viikon onnistunut treenijakso. Uintitreenit ovat jääneet vähäiseksi kipeän kyljen vuoksi ja tällä viikolla flunssan vuoksi. Pyöräilyä ja juoksua on ollut ohjelmassa sitten senkin edestä. Erityisesti pyörällä olen jauhanut pitkiä peruskestävyysalueen lenkkejä. Kahteen viikkoon on mahtunut muun muassa neljä yli sadan kilometrin pyörälenkkiä ja muutama tehokkaampi triathlonharjoitus. Juoksin myös yhden suht reippaan puolimaratonin pikkaisen alle 5min/km-vauhtia. Treeniväsyä vastaan on saanut taistella välillä ihan tosissaan, mutta aika hyvin olen pystynyt selättämään. Ei tarvitse kuin miettiä, mitä parin kuukauden päästä on ohjelmassa :)

Joo, Turussa tavoitteena on tehdä hyvä valmistava harjoitus Havaijin(11.10) kisaa varten.
Mutta ennen kaikkea haluan päästä kilpailemaan ja testaamaan, missä mennään ja tuovatko yli 20 tuntiset harjoitteluviikot tulosta. Tarkoitus on nimen omaan keskittyä vain kisapäivään, jännittää, kärsiä, nauttia, mennä täysillä, laittaa kroppa niin koville kuin mahdollista ja taistella parhaista sijoituksista. Viivalle asettuu taas nippu Suomen kärkinaisia. MM-mitalisti Kaisa Lehtonen menee varmasti muiden edellä omaa vauhtiaan. Itselle kovimmat kilpakumppanit löytyvät näillä näkymin joukosta Maria Söderström, Sari Stenholm, Heini Hartikainen ja Merja Kiviranta-Mölsä.

Uinti ei pakollisen harjoittelutauon myötä yllä ihan samalle tasolle kuin edellisissä kesän kisoissa, mutta pyörältä ja juoksulta odotan hyvää menoa. Juoksuosuutta jännitän eniten. Haluaisin vihdoin päästä testaamaan, löytyykö niitä juoksujalkoja 90km:n pyöräosuuden jälkeen. On vaikea arvioida minkäänlaista kilometrivauhtia, kun en ole koko kesänä päässyt tätä osuutta kunnolla toteuttamaan. Mutta nyt tuonkin vauhdin kohtalo toivottavasti viimeistään selviää.. :)

Ensivaikutelmasta ja -järjestelyistä päätellen Turussa menoa ja meininkiä triathlonviikonlopun tiimoilta piisaa :) Odotettavissa on hieno triathlontapahtuma kaupungin sydämessä. Ja onhan minulla sitä paitsi Turussa paljon tuttujakin. Lapsuuden tuttuja ja opeja, joiden kanssa opiskelin samaan aikaan liikuntatieteen opintoja vuonna 2007-2008. Eli kaikki tekin sunnuntaina ihmettelemään hulluja triathlonisteja Aurajoessa ja sen ympäristössä 😉

Loppuun vielä syksyn ylivoimaisesti hienoin ja tunteikkain hetki. Meidän Vilma V:n matka ensimmäiseen koulupäivään :)
venlavilma-1